Tänä vuonna meidän perhe poikkeuksellisesti laistoi tollerileirin ja osallistui sen sijaan agilityn nuorten SM kisoihin, jotka järjestettiin Helsingissä StagiGamesien yhteydessä. Kieltämättä tollerileirin jättäminen pois kesän ohjelmasta tuntui kummalliselta, sillä olemme olleet vakkariosallistujia siitä sakka, kun Fridan on leirille voinut viedä. Erityisen harmillista se oli sen vuoksi, että ilma kerrankin suosi leiriä, mutta toisaalta SM kisoista jäi siksi hyvä mieli, ettei oikeasti voi jäädä harmittelemaan jotain jota ei koettu. Ilma suosi kaikkia viikonlopuntapahtumia ja onnistuimme saamaan hyvän paikan katetusta katsomosta, joten koiratkin sai varjoon pahimmasta kuumuudesta. Laakson ratsastuskenttä oli upea kisapaikka: koirien ulkoiluttaminen metsäisessä ympäristössä oli kätevää ja vaikka paikka oli melkein Helsingin keskustassa, oli parkkialue niin suuri, ettei auton paikoittamisessa tullut mitään ongelmia.
Kisat olivat suurimmat mihin me olemme koskaan osallistuneet. Radat oli jaettu kolmelle eri kentälle eikä hienosta katsomosta huolimatta ollut mahdollista seurata mitä kullakin radalla milloinkin tapahtui.
Anne Savioja pitää tuomarinpuhuttelua. Radoilla oli niin kova tungos, että useimpien kisojen rataantutustuminen oli jaettava kahteen ryhmään. Tämä oli myös yksi syy sihen, etteivät aikataulut oikein pitäneet.
Ykköskisan Maxi1 ohjaajat tutustumassa rataan. Rataantutustuminen oli myös osittain vaikeaa, koska liikkumisvara radalla kymmenien ohjaajien joukossa oli hankalaa
Italialainen Paolo Meroni tuomaroi kisan 2, joka oli hyppyrata,
Frida lähdössä hyppyradalle.
Meitä nopeampia olivat Belgian paimenkoira Penni ja Portugalin vesikoira Bingo.
Tämä oli tarpeellinen juttu; koirien kastelupaikka. Viilentämisen kannalta ylellinen välttämättömyys, mutta kumma kyllä meidän molemmat korat inhosivat sitä....