AGILITYÄ HARRASTAVA TOLLERIMME

JOHDANNOKSI

Kun olimme hankkimassa perheemme ensimmäistä yhteistä koiraa ja teimme tuttavuutta tollerin kanssa, siitä usein mainittiin, että sopii hyvin agilityyn. No sehän mukavaa totesimme, vaikka meillä oli vain etäinen hämärä käsitys siitä, että kyseessä on jonkinlainen koirien temppurata. Myöhemmin Lauran aloitettua agilityharrastuksen ensin Fridan ja myöhemmin Fannin kanssa lajin hienoudet ovat alkaneet avautumaan ja kiinnostus siihen, kuinka hyvin tolleri tähän lajiin oikeasti sopii, on herännyt. Kuulopuheet ja kaupunkitarinat eivät ole lähteinä kovinkaan luotettavia ja kun mainio noutajatietokanta julkaistiin pari vuotta sitten, on se antanut verrattoman työkalun, joka auttaa ainakin tilastollisesti vertailukelpoisen materiaalin saamisessa.

Kaikki alla esitetyssä analyysissa esitetyt luvut ja tiedot perustuvat noutajatietokantaan. Analyysissä käytetty aineisto on kerätty kesällä 2003, mutta erinäisistä syistä johtuen materiaali on saatu analysoiduksi vasta helmikuussa 2004. Valitettavasti juuri agilitytulokset näyttävät tulevan tietokantaan erittäin pitkällä viiveellä. Tietokannan tiedothan perustuvat kennelliitosta saataviin tietoihin, ja ilmeisesti agilitykilpailujen järjestäjät ovat poikkeuksellisen hitaita tulosten ilmoittajia. Mm. tämän vuoksi vuosikohtaisissa tilastoissa ei ole mukana vuotta 2003, koska vuodelle 2003 on merkitty viimeksi tietoja kesäkuun kilpailuista. Harmillista sikäli, että vuoden 2003 aikana on agilityradoille ilmestynyt uusia taitavia koirakoita, joiden tulokset olisivat olleet mielenkiintoisia vertailuissa.

Tietokannan mukaan virallisissa agilitykisoissa tuloksen saaneita tollereita on yhteensä 106. Tämä on 3,5 % kaikista rekisteriin merkityistä tollereista. Verrattuna muihin tietokantaan kirjattuihin harrastuslajeihin agility näyttää olevan suhteellisen yleinen laji. Vain toko ja noutajien leipälaji nou/nome sekä näyttelyt menevät agilityn ohi (toko ja nou/nome tosin vain nipin napin). Koska tietokannasta ei voi vaivattomasti hakea kuin niiden koirien tiedot, jotka ovat saaneet hyväksytyn tuloksen eivät lukumäärät ehkä kerro koko totuutta, mutta suuntaa ne kuitenkin antavat. Tokosta vähintään ALO1 tuloksen on saanut 111 tolleria ja NOU1 tuloksen 108 tolleria. Nome -tulos onkin sitten ollut jo tiukemmassa sillä sen on saanut vain 13 tolleria. Näyttelytulos (vähintään H/2) on jopa 1100 tollerilla, joka on kolmannes kaikista noutajatietokantaan merkityistä tollereista.

Noutajatietokannan mukaan ensimmäinen tolleristartti agilityssä näyttäisi tapahtuneen 25.9.1993 Turussa käydyssä kisassa. Starttaajana oli Nordwart Faunus eli Fanu, jonka kotisivulta voi käydä lukemassa artikkelin tuosta kisasta http://www.saunalahti.fi/rinnelm/fanu.html. Samana vuonna ei muita lähtöjä ole ollutkaan, mutta vuonna 1994 on nähty jo 32 tolleristarttia agilitykisoissa. Tästä lähtöjen määrä on sitten tasaisesti kasvanut ja ainoastaan vuonna 1999 on koettu pieni notkahdus, kun edellisenä vuonna oli ollut 178 lähtöä ja -99 vain 164. Vuonna 2002 oli tolleristartteja jo peräti 361 ja vuonna 2003 lähtöjä on ilmeisesti ollut vielä tätäkin enemmän.

Kaavio1: Tollereiden lähdöt agilitykisoissa vuosina 1999

 

MITEN TOLLERIT OVAT AGILITYSSÄ PÄRJÄNNEET?

Jotta tollerien sopivuutta lajiin voitaisiin aivan objektiivisesti vertailla muihin rotuihin täytyisi tietenkin muillakin roduilla olla kätevä tietokanta apunaan. Kun tällaista ei kuitenkaan ole käytettävissä, on tyydyttävä tarkastelemaan sitä, miten tollerit ovat agiurallaan edenneet. Kun agilityä harrastavia tollereita on yhteensä 106, niin näistä 53 koiraa (50%) kisaa ykkösissä. Kakkosissa kisaa 25 koiraa (23,5%) ja kolmosissa 16 (15%). Suhde kuvaa mielestäni sitä, että tolleri on lajiin sopiva ja sillä on hyvät edellytykset edetä luokasta seuraavaan. Sen sijaan agilityvalion arvon saavuttaminen on vaikeaa. Niin se tosin on muillakin roduilla. Suomen ensimmäinen agilityvalio tolleri on 8.10.1999 syntynyt Fin AVA Absolutis Noilly Vermouth, joka sai valion arvoon vaadittavat voitot syksyllä 2002. Valioarvon saavuttamiseksi tässä lajissa on voitettava kolme kisaa agilityn korkeimmassa luokassa 0 -tuloksella. Tulokset on saata vähintään kahdelta eri tuomarilta. Lisäksi ensimmäisen ja kolmannen valioarvoon edellytettävän tuloksen välillä tulee olla vähintään vuosi ja päivä. Tämä ei ole ihan vähäinen vaatimus.

Taulukko 1. Eri luokissa kilpailevat tollerit

Taulukossa 2 on tilastoituna se, miten eri ikäiset tollerit ovat menestyneet. Sarakkeessa yksi on koiran syntymävuosi, sarakkeessa kaksi kyseisenä vuonna syntyneet ykkösluokassa kilpailevat koirat, kolmannessa sarakkeessa on prosenttina kyseisenä vuonna syntyneiden koirien prosentuaalinen osuus kaikista tässä luokassa kilpailevista koirista. Sarakkeessa neljä on kumulatiivinen arvo, siitä miten suuri osuus kyseissä luokassa syntyneistä koirista on syntynyt tähän vuoden loppuun mennessä. Sarakkeissa viisi - seitsemän on samat tiedot kakkosluokassa kisaavista koirista ja sarakkeissa kahdeksan - kymmenen kolmosluokassa kisaavista tollereista.

Taulukko 2: vuosina 1989-2001 syntyneiden tollereiden kilpailuluokat agilityssä

Odotusarvon mukaisesti kolmosluokassa kilpailevat koirat ovat keskimääräisesti vanhempia kuin kakkosluokassa kilpailevat koirat ja kakkosluokkalaiset taas ykkösluokkalaisia vanhempia. Kolmosluokassa kilpailevista (tai kilpailleista) on peräti 53 % syntynyt jo vuonna 1993 tai sitä ennen. Mielenkiintoista kuitenkin on se, että vuonna 1998 syntyneitä ja kolmosluokassa kilpailevia koiria on kolme eli peräti 20 % kolmosissa kilpailevista koirista ja vuonna 1999 syntyneitä on kaksi. Agilitaavat tollerit ovat siis jakautuneet suhteellisen edustavasti kaikkiin luokkiin. Mielenkiintoista on nähdä tulevaisuudessa miten vuonna 2003 käyttöön tullut medi -luokka vaikuttaa luokkanousuihin. Nartuista osa ja jotkin uroksetkin kuuluvat säkökorkeutensa mukaan medi -luokkaa, ja näille koirille väliluokasta tullee olemana etua. Vaikeamassa asemassa saattavat puolestaan olla ne koirat, jotka säkäkorkeutensa vuoksi ovat maxi -luokassa, mutta aivan sen alarajalla.

 

NARTUT VS. UROKSET

Mielenkiintoinen on myös kysymys siitä miten koiran sukupuoli vaikuttaa koiran suoritukseen. Tähän kysymykseen ei tietenkään saada suoraa vastausta noutajatietokannasta. Taas voidaan saada ainoastaan vertailutietoa siitä, miten urokset ja nartut ovat edenneet luokasta toiseen. Sukupuolivertailuun on saatu tiedot 103 koirasta ja näistä 54 on narttuja ja 49 uroksia. Jakauma eri sukupuoliin on yllättävänkin tasainen. Aivan ensimmäisinä vuosina näyttää lähtö agilityradalle olleen herkemmässä uroksen kuin nartun kanssa, mutta verrattain nopeasti suhdeluku on kääntynyt toisin päin. Vuonna 1992 syntyneistä agilityä harrastavista koirista on kuusi narttuja ja kolme uroksia. Tämän jälkeen oikeastaan vain 1996 syntyneiden kohdalla on selvä poikkeama urosten hyväksi. Tuolloin syntyneistä koirista vain kolme yhteensä kolmestatoista on narttuja.

Kaavio 2: Agilityä harrastavat tolleriurokset ja nartut

Ehkäpä se ei ole täysin yllättävää, että urokset näyttäisivät kokonaisuutena pärjänneen agilityradoilla hieman narttuja paremmin. Kakkosista kisaavissa koirista kaksi kolmasosaa on uroksia ja kolmosissa kisaavista puolet. Koska harrastuskoirina narttuja on hiukan enemmän kuin uroksia, kertonee tämä siitä, että uroksella on ainakin teoriassa mahdollisuus pärjätä paremmin agilityuralla kuin nartulla. Tähän voi olla vaikuttamassa se, että urokset lienevät narttuja nopeampia radalla, mutta se ei kerro koko totuutta. Toinen tekijä saattaisi olla tuo perinteinen selitys nartun juoksuista. Eli kun narttu on kuitenkin harrastusvuodesta noin kaksi kuukautta pois sekä kilparadoilta että harjoituksista ei se voi olla täysin vaikuttamatta tuloksiin. Totuus kuitenkaan liene näin yksinkertainen vaan urosten jonkin verran parempaan suoritustasoon on todennäköisesti useitakin syitä, eikä ero todellisuudessa ole ratkaisevan suuri.

Kaavio 3: Agilityä harrastavat urokset ja nartut kilpailuluokittain

 

ENTÄPÄ IKÄ?

Sukupuolen lisäksi voisi olettaa myös koiran iän vaikuttavan kisamenestykseen. Tämä ei myöskään ole mikään yksinkertainen kaava. Nuori koira on vielä oppimisensa alussa ja vanhemmalla koiralla kokemus ja luottamusohjaajaan ovat kehittyneet kisauran aikana luonnollisesti aivan toisenlaiseksi kuin mitä nuorella koiralla. Toisaalta taas nuorella koiralla saattaa olla etunaan vanhempaa koiraa paremmassa kunnossa olevat lihakset ja luusto sekä ennakkoluulottomampi asenne uusiin tilanteisiin. Kaavio kaksi kertoo kuitenkin, että mitä aiemmin syntynyt koira on, sitä tasaisempi näyttää olevan niiden jakautuminen eri luokkiin, kun taas nuorista koirista (1996 tai sen jälkeen syntyneet) suurin osa kisaa vielä ykkösissä. Toisaalta -96 syntynyttä koiraa tuskin voi enää sanoa kovin nuoreksi ja jopa vuonna 2000 syntyneitä koiria kisaa kakkosissa. Eikä pidä unohtaa että 1999 syntynyt Fin AVA Absolutis Noilly Vermouth nousi puolessa vuodessa kolmosiin ja oli vain kolmevuotias saavuttaessaan valioarvon.

Kaavio 4: Eri luokissa kisaavien tollereiden syntymävuodet

Iän lisäksi yhtenä syynä vanhempien 1990-luvun alkupuolella syntyneiden koirien suhteellisesti parempaan menestykseen saattaa olla keväällä 2002 voimaan astuneet uudet säännöt, joiden mukaan esim. ykkösluokasta kakkoseen nousuun ei enää riitä voittoon vaan ainoastaan kolme puhdasta rata suoritusta oikeuttaa luokkanousuun. Myös sillä saattaa olla vaikutusta, että kisaamaan nykyisin pääsee vasta 18 kuukauden ikäisellä koiralla, kun ikäraja aikaisemmin oli 15 kuukautta. Ratkaisevin osuus kuitenkin lienee sillä, että kisaavia koiria on nykyisin niin moninkertainen määrä 1990-luvun alkupuoleen nähden ja harrastaminen on muuttunut yhä "ammattimaisemmaksi" että menestymiseen tarvitaan aiempaa enemmän harjoituskertoja ja kilpailuja.

 

 

MITEN NOPEASTI LUOKASTA TOISEEN?

Yksi tollereiden sopivuutta agilityyn kuvaava mittari on tietenkin se miten nopeasti koirat ovat siirtyneet kisaamaan seuraavaan luokkaan. Kakkosissa tollereita on kisannut yhteensä 43. Kilpailukertojen määrä ykkösistä kakkosiin on vaihdellut 3 - 42 välillä. Mediaani näyttää olevan seitsemän kertaa ja kvartiilit asettuvat viiden ja yhdentoista kohdalle. Eli suurin osa niistä tollereista, jotka ovat siirtyneet kakkosiin ovat kilpailleet kakkosluokassa alle kymmenen kertaa. Kolmosiin siirtyminenkin on tapahtunut yleensä melko nopeasti eli mediaani on kahdentoista yrityskerran kohdalla. Kvartiilit tässä kohtaa ovat seitsemässä ja kahdessakymmenessä kolmessa. Toinen asia on sitten se, että peräti puolet eivät ole koskaan päässeet kakkosiin saakka. Toisaalta ykkösissä kisanneista koirista monet pitävät agilityä vain kakkos- tai kolmoslajinaan eivätkä tavoitteet tässä lajissa ole alun alkaenkaan asetettu kovin korkealle.

 

KUINKA MONELLA YKKÖSLAJINA?

Agility voi monesti olla myös. nk. lisäkelajina, joten kaikkien tollerien kanssa, joille löytyy tietokannasta tulos virallisissa kilpailuissa, ei kuitenkaan harrasteta agilityä päälajina. Tätä on tarkasteltu laskemalla osallistumiskertoja muissa lajeissa suhteessa agilitystartteihin. Taulukkoon xx on laskettu kultakin agilitykilpailuihin osallistuneelta koiralta sen pääharrastulaji osallistumiskerroilla määriteltynä. Välttämättä tämä ei kerro mitään ohjaajan omasta suhteesta eri lajeihin. Esimerkiksi mejä kokeeseen menee yleensä koko viikonloppu eikä vuodessa välttämättä edes ole montaa kertaa sellaista viikonloppua, jolloin kokeisiin mahtuu. Näin ollen myös osallistumiskertoja tulee luonnollisesti vähemmän kuin agilityssä, jossa parhaimmillaan voi samana viikonloppuna osallistua neljäänkin kisaan. Koska tätä on mahdotonta tarkastella ilman kyselytutkimusta on kuitenkin tyydyttävä tarkastelemaan mitattavissa olevia starttikertoja.

Taulukko 3: Virallisiin agilitykipailuihin osallistuneiden tollereiden pääharrastulajit osallistumiskertojen mukaan tarkasteluna.

Sadasta viidestä koirasta 66 (62,8%) on eniten lähtöjä agilityssä. Näyttelyt päälajina on ollut 28 koiralla (26,7%). Toko, nome tai mejä on päälajina yhteensä seitsemällä koiralla (6,6%). Vaikka näyttelyissä niin kuin muissakin lajeissa koiran ja ohjaajan yhteistyön sujuvuudella ja kokemuksella usein on ratkaiseva merkitys sijoittumisen kannalta on ehkä kuitenkin niin, että näyttelyihin ei harjoitella samalla intensiteetillä kuin muihin lajeihin ja siten sen rinnalle on helpompi ottaa myös muita lajeja. Mejä ja nome on kumpikin päälajina yhdellä koiralla. Lajit toki ovat suuritöisiä ja niiden rinnalle ei monellakaan ole aikaa ottaa muita lajeja. Toisaalta näiden lajien kohdalla voivat vaikuttaa myös harrastajien asenteet. Monestihan ainakin vanhemman polven harrastajat ovat sitä mieltä, että hyvä koira menee pilalle, jos sen kanssa harrastaa muuta kuin metsästyslajeja.

Asiaa voidaan tarkastella myös toisin päin eli mitä muita lajeja agilityä harrastavat koirat harrastavat. Taulukossa xx on kuvattuna se, kuinka moni agilityä harrastava tolleri on osallistunut myös muihin lajeihin. Tämä toistaa kutakuinkin samaa kuviota kuin päälajit. Näyttelyihin on osallistunut peräti 65 koiraa eli 61,3 koirista. Näyttelyiden isoon osuuteen on varmaan samat selitykset kuin edellä, mutta vaikka agilityvalion saavuttaminen useimmilla saavuttamaton tavoite, niin yhtenä vaikuttimena voi olla myös se, että valioarvoon tarvitaan myös näyttelytulos.

Taulukko 4: Agilitykilpailuun osallistuneiden tollereiden osallistuminen muihin lajeihin.

Kaavioissa 5 ja 6on esitetty tollereiden osallistuminen näyttelyihin ja tokoon. Kukin sininen piste kaaviossa kuvaa yhtä koiraa ja vaakariviltä voi lukea kyseisen koiran osallistumiskerrat agilitykilpailuun ja pystyriviltä näyttelyyn (kaavio 5) tai tokokilpailuun (kaavio 6)

Kaavio 5: Agilityä harrastavien tollereiden osallistuminen näyttelyihin.

Tokokilpailuihinkin on osallistunut peräti 30 koiraa eli 28,3 % kaikista kisanneista tollereista. Tokon suurehkoon suosioon voi olla moniakin syötä, mutta yksi on varmaan se, että nämä lajit monissa tapauksissa tukevat toisiaan. Yllättävän paljon kuitenkin on harrastettu myös nomea (8,4 % koirista) ja mejää, jota peräti 16 % koirista on ainakin kokeillut. Ilmeisesti on niin, että niiden koirien kanssa, joiden kanssa harrastetaan jotain laiia ollaan suhteellisen ennakkoluulottomasti kokeiltu myös muita lajeja. Vähintään kahta lajia agilityn lisäksi on kokeiltu 38 koiran kanssa, joka on 35,8% kaikista ja kolmea lajia agilityn lisäksi on kokeiltu kahdentoista koiran kanssa.

Kaavio 6: Agilityä harrastavien tollereiden osallistuminen tokokilpailuihin

 

MISSÄ KISATAAN?

Siitä, missä päin Suomea agilityä harrastavat koirakot asuvat ja lajia harrastavat ei tietokanta kerro mitään, mutta sen tiedon sieltä voi poimia, missä on kisattu. Kuvassa xx olevassa Suomen kartassa on varjostettuna kaikki ne Suomen kunnat, joissa järjestettyihin agilitykisoihin tollerit ovat osallistuneet. Mitä tummempi kunta sitä useampi tolleristartti siellä on tehty. Kun kartta katselee niin voi todeta, että tollereita on nähty lähes koko Suomen alueella eikä kisaava tolleri siis enää aiheuta hämmästystä missään päin Suomea. Luonnollisestikin pääkaupunki seutu näyttää olevan aluetta, jossa on kisattu suhteellisesti eniten. Sieltä näyttää johtavan kuntien nauhamainen muodostelma kohti Tamperetta, jossa on vankka traditio tollereiden agilityharrastukselle. Odotusten mukaista oli myös Turun esiintyminen useammin kuin mikään muu kunta agilitykilpailuluettelossa. Tosin tämä johtunee siitä, että kaikki Turun seudulla järjestetyt kilpailut on kirjattu Turkuun. Turun seudulla on kaksi suurta agilityseuraa, joiden molempien kotikunta taitaa olla Turku, mutta molemmat ovat järjestäneet kilpailuja myös naapurikunnissa.

Näyttää siltä, että aivan pohjoisinta Lappia ja itäisintä Karjalaa lukuun ottamatta on hyvät mahdollisuudet osallistua kilpailuihin. Toivottavasti myös harrastusmahdollisuudet lisääntyvät eri puolilla Suomea. Toisin kuin esiesimerkiksi nomessa tai mejässä agilityssä ei tarvita laajoja maastoja harrastukseen, mutta Suomen olosuhteissa iso osa vuodessa on aikaa, jolloin ulkona harjoittelu on hankalaa. Tämän vuoksi hallit ovat aktiivisen harrastamisen edellytys.

Kartta 1: Tollereiden osallistuminen agilitykisoihin Suomen eri kunnissa.

LOPUKSI

Tollereiden kanssa on harrastettu agilityä jo yli kymmenen vuotta. Samaan aikaan laji on kehittynyt voimakkaasti sekä vaativuutensa puolesta että harrastajamäärässä mitattuna. Edellä kuvatun analyysin mukaan tolleri tuntuisi sopivan erinomaisesti agilityyn. Huipputuloksia ei ole helppoa saavuttaa, mutta se tarjoaa yhden hauskimmista ja tehokkaimmista tavoista kehittää yhteistyötä ja kontaktia oman koiransa kanssa. Lisäksi se useimmiten tarjoaa onnistumisen kokemuksia, koska eteneminen ainakin kakkosiin tai kolmosiinkin on innokkaalle koirakolle, joka on valmis panostamaan harrastukseen, ihan realistinen tavoite.