Tänä vuonna päätettiin kokeilla molempien koirien kanssa MEJÄä. Fannin kanssa se on tuntunut veren perintönä melkein velvollisuudelta ja kun kerran Fridan nenä on aina tuntunut tehokkaalta niin miksipä ei siten oltaisi kokeiltu Fridankin kanssa.

MEJÄ kurssi oli todella hyvin toteutettu. Aluksi käytiin läpi teoriaa ja lajin taustaa. Vetäjinä oli Taina Ketola, Nina Heitto ja Mika Lehto. Kaikki osasivat välittää tunnelmaa mielenkiintoisesta ja haastavasta lajista. Meille oli myös valmisteltu hyvä kirjallinen tietopaketti kotiläksyiksi.

Teorian kuuntelemisen lisäksi opiskeltiin kartan lukutaitoa. Kumma juttu: vaikka allekirjoittanutkin on tehnyt töitä karttojen kanssa aika monta vuotta työpöydällä niin maastossa kompassin ja kartan tietojen yhdistäminen ei niin helppoa ollutkaan. Tässä lajissa kuitenkin jatkoa ajatellen ihan välttämätön taito.

Koska ulkona oli melkoisen viileää ja hieman kosteaakin niin päätimme siirtyä sisätiloihin jatkamaan kartan opiskelua. Ja alkoihan se vähitellen sujua :-)

Teoriaosuuden jälkeen siirryimme metsään verijälkiä tekemään. Koska kyseessä oli pelkkä demojälki sitä ei tehty normaalipituiseksi, sillä tarkoitus oli ainoastaan antaa sekä koiralle että ohjaajalle idea lajista.

Mielenkiintoisessa lajissa on myös se kääntöpuoli. odottelua, paljon odottelua... (tässä odotellaan mm. veripullojen sulamista)

Valitettavasti jäljestyksestä ei meillä ole kuvia lainkaan. Omaa suoritusta tehdessä ei kuvaaminen ole mielessäkään ja turistina ollessa toisen suoritusta ei saanut häiritä. Puhuminenkin tehtiin kuin Jukolan kisoissa: hiljaa kuiskaamalla.

Laji tuntui todella mielenkiintoiselta ja nyt on sekä Fannille että Fridalle hankittu jäljestysvaljaat kaappiin odottamaan. Toivottavasti ne nyt eivät jää sinne vaan alkavat kulua tiuhassa käytössä. Lämpimät kiitokset innostaville kouluttajille.