Hieman taustaa:
Frida on perheemme ensimmäinen
yhteinen koira, joka heti pentuna vei täydellisesti meidän
kaikkien sydämet. Fridan luonne vastaa monen mielikuvaa tyypillisestä
tollerista: se elää kiihkeästi joka hetken ja ilmaisee
mielialansa vilpittömän estottomasti. Onni on riemua ja
suru syvää murheen laaksoa. Fridan herkkä luonne aiheuttaa
usein konflikteja muun perheen kanssa ja suutahtaneena se menee sängyn
alle murjottamaan, tosin pienikin herkkupalaan viittaava rapsahdus
saa useimmiten murjotuksen loppumaan. Ellei Fanni olisi tullut meille
kolme vuotta myöhemmin, niin me varmaan kuvittelisimme kaikkien
tollereiden olevan samanlaisia "tulisydämiä",
mutta se onkin sitten ihan eri juttu.
Damin noutaminen on ihaninta mitä
Frida tietää ja parasta on damin noutaminen vedestä.
Siitä olisi tullut upea lintukoira, ellei sen mielestä variksenraato
olisi sitten puolestaan ällöintä, mitä se tietää.
Fridan käyttöä harrastuskoirana on vaikeuttanut myös
se, että se on aivan liian kärsimätön. Koska kaiken
on tapahduttava nyt ja välittömästi, on moni mielenkiintoinen
juttu ollut pakko jättää tekemättä, koska
kenenkään muun hermot eivät riitä kuuntelemaan
Fridan äänekästä mielenosoitusta siitä, kun
kaikki ei (ihme ja kumma!) tapahdukkaan heti. Fridan musatunnari onkin
Queenin "I want it all".
Jos omistajat olisivat olleet taitavmpia
koiran käsittelijöitä, olisi tässä ollut
loisto koira melkein mihin tahansa noutajien harrastamiin lajeihin.
Fridalla on aivan loistava nenä, se on mestari löytämään
ja noutamaan, joten taitavalla ohjauksella ja osaavalla koirankäsittelyllä
olisi siitä voinut tulla vaikka mitä. Nyt siitä tuli
kuitenkin maailman ihanin kotikoira ja perheenjäsen. Tosin mikään
palluteltava kotikoira Frida ei ole. Se tulee rapsutettavaksi ainoastaan,
mikäli sattuu olemaan sillä tuulella - ja sitä sattuu
kovin harvoin. Fridalta puuttuu myös kokonaan miellyttämishalu,
se tekee asioita vain omaksi ilokseen ja komentamalla se muuttuu täysin
yhteistyöhaluttomaksi. Tollereille melko tyypilliseen tapaan
se inhoaa toistoa ja harjoitukset onkin yleensä tehtävä
mielenkiintoisiksi, jos niiden miellii onnistuvan