![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |

|
Fanni, Frida ja Laura Alakönkäällä picnic retkellä.
|
Alaköngäs on Tenon suosituimpia kalapaikkoja, me kuitenkin keskityimme pelkästään eväisiin. |
|
Pulmankijärven retkeilyreitillä. Muuten ihanteellinen koiran kanssa, mutta alkupään riippusillan ylitys vaati erityistä rohkeutta |
Poronhoitoalueella koirat on aina pidettävä kytkettynä, tässä kuitenkin irroitellaan. Onneksi Frida ja Fanni ovat täysin välinpitämättömiä poroja kohtaan.
|
|
Suomen pohjoisin mänty ja meidän tolleritytöt. |
Frida ja Fanni sekä taustalla Pulmanki-järvi
|
|
Retkelle on aina varattava juomista mukaa. Tässä kuitenkin käytetään hyväksi luonnonantimia. |
Nukkumajoeltakin löytyi keppi.
|
|
Inarinkönkäältä keräsimme kiviä. |
Frida tosin olisi mieluummin halunnut uimaan. Virtaus oli vaan nin voimakas, ettemme uskaltaneet päästää koiria jokeen.
|
|
Takaisin Nukkumajoelle. Siellä oli lempeät virrat. Jopa Fannikin pääsi noutamaan keppiä. |
Välillä tuulet olivat niin tuimat, että korvatkin menivät kippuralle.
|
|
Patikkaretkellä tollerin kanssa ei koskaan tarvitse pelätä, että koiralta loppuisi virta kesken: tassut ovat aina valmiit vielä yhteen kierrokseen. |
Varsinkin silloin, kun luvassa on välillä virvoittavia vesiä.
|
|
Edes kosteikkopakkojen hyttyset eivät saa tollerin intoa laantumaan. |
Fanni ja Frida ja Euroopan unionin pohjoisin piste. |